Celebration of spring

In deed! Spring is here again and it's time to celebrate new growth and so on. I have been inspired by the book I bought (Gardening in Miniature)  and now I'm of course building a miniature garden. I begun my project today by building a garden hut, and here's seen one wall from inside out ... The whole miniature garden is going to be situated in a wooden wine box, so obviously it is not going to be very large.  My plan is to build and work with all the bits and pieces left over from my bigger miniature house, so no worry! There will be a lot of material, all kinds,  for this little project of mine.

Kevään kunniaksi

Ostin jokin aika sitten kuvassa näkyvän kirjan. Kirjan hankinnan vaikuttimena oli oikeastaan kaksi syytä.
Nyt kun työväenopiston kurssi on taas laitettu pakettiin tältä keväältä, tajusin, ettei kotioloissa tule juurikaan pakerettua Oivan pariskunnan talon kanssa. Naapurisovun kannalta on ensisijaisen tärkeää, ettei ihminen käytä kerrostaloasunnossa turhan äänekkäitä koneita, ja onhan tuon paremman puoliskonkin kanssa yritettävä pysyä sovussa... Toinen syy (siis pitääkö syitä kirjan hankintaan oikeasti olla?) oli jonkin sortin innostus parvekeviljelyyn.
Olen kasvattanut parina kesänä parvekkeellamme chiljä melko hyvällä menestyksellä. Nytkin keittiön ikkunalaudalla odottaa parisenkymmentä koulittua pikkutainta pääsyä ulkoruokintaan. Vielä on tietenkin liian aikaista päästää taimia ulos luontoon, mutta sormet jo syyhyävät, joten tuumasta toiseen! Melko meluttomana välityönä olen ajatellut hyödyntää osan runsaasta 'Bilteman tikut' - varastostani. Jepulis, tunnustettakoon! Uskoin siihen samaan kamalaan juoruun lukijan kanssa! Että muka tikut olisivat loppumassa Biltemasta, hah! Nyt ei 'työhuoneessamme' pääse mihinkään suuntaa näkemättä em. tikkuja sahattuna, halkaistuna tai (mikä pahimpaa) alkuperäisissä pussukoissa! Siispä, nyt rakentamaan ja kasvattamaan parvekkeella...

Mukavaa pääsiäisen aikaa teille kaikille!

C'est la vie!

This is how I last saw my house yesterday when I left it at Helsinki Exhibition Center. There is the annual Model Expo held this weekend and just like last year, my house has already faced some little damage.
It's a pity I didn't have my camera with me earlier this week, because now I don't have any evidence
of my fitted and glued balusters! They really were fine for about 30 minutes, but alas! The first part detached during the transportation from our workshop back home and the rest clicked off yesterday. I say! What kind of rubbish epoxy glue they sell these days! Now my house is on show, nearly finished (the facade) repaired with a lot of masking tape, oh my!
I phoned my friend at the scene today, because I was at day job and couldn't get to the fair. She told me that they had got many offers for my house during the day, and if I won't show myself at the place in time tomorrow, they'll sell the house for the first buyer. Panic! Must set the alarm clock on early for tomorrow! After all  I'm not ready to apart my ugly duckling monster yet!

So frustrating!

Today I had a good feeling on my way to our weekly miniature house building session. I was really in the mood for fitting and finally attaching the banisters I've made.
Well, instead I managed to 1) drill two right size holes, 2) cut and lose one drill bit and finally 3) glue the handles of my balcony doors (as a miracle) spot on... But all this took me nearly three hours, so it wasn't really my evening after all!
In fact I did also saw off some extra bits of the railings, showed the railings a lot of sandpaper, sweated (a lot) from the palms of my hands and realized there's still one building session next week before the annual Model Expo of Helsinki! Iiik, panic!!
Oh well, this wouldn't be the first time I show some unfinished work at the expo. And! the door handles sit tight on their places, I've finished and glued the windows on their places and! there's still next week for the final trimming of the balcony.

Sopivat kuin nenä päähän

Huolestuneelle lukijalle tiedoksi: Nyt voit nukkua yösi kieriskelemättä! Alkuperäisiä parvekkeenoviani kohdannut katastrofi (syypää mokailuun istuu tässä koneen ja selkänojan välissä) on enää vain hatara muisto ja opittu läksy. Tein uudet ovet, maalasin ne perinteisesti pensselillä ja kuin ihmeen kautta ne istuivat paikoilleen. Tai no, pientä säätämistä ja pakottamista se vaati, mutta loppu hyvin kaikki hyvin... En edes haaveillut kiinnittäväni saranoita paketissa mukana tulleilla nauloilla, vaan kiinnitin ne reilusti muutaman minuutin pelivaran antavalla epoksiliimalla. Tässä kohtaa itse kukin voi miettiä kumpi keino on stressaavampaa: taistelu neulanohuiden naulojen kanssa, jotka liukuvat hikisistä sormenpäistä lattialle tai peukalonkynsien alle, vai etovalta haiseva liima, joka ei todellakaan anna aikaa mallata ja sovitella! Manatessani inhoani tällaista pientä räpeltämistä kohtaan, osa kurssikavereistani ihmetteli ääneen harrastusvalintaani ja taisi joku kehottaa kysymään duunia esim. SRV:ltä. Siellä kuulemma rakennetaan sellaisia vähän suurempia taloja...
Minulla on vetimetkin näihin oviin jo hankittuna ja aloitin jo valmistelut niiden kiinnittämiseksi. Sitten kuulin pentä piipitystä vasemman korvani tienoilta... Järkikö se siellä yritti saada ääntään kuuluviin? Kotona on lataamaton akkuporakone, liian paksuja poranteriä, vasaroita (3kpl) ja melkoinen arsenaali nauloja ja ruuveja. Niin ja onhan minulla sitä etovaa epoksiliimaa, jolla kiinnittää vetimet peukalonpäihin (ei symmetrisesti) noin viidessä minuutissa! Jepulis! Järjen ääni se siellä karjui, että ei kannata!!
Nytpä sen sijaan nautin lauantai-illasta, vien Oton ulos ja kiinnitän vetimet ensi torstaina ohjaajamme valvovan silmän alla. Siispä, nukkuos hyvin ja muista kääntää kellot kesäaikaan!

Menuettax Othello XII

Siis kaikkea muuta kuin nukkekotiasiaa... Ja kaikkea muuta kuin jutustelua konjakista (XII), tai Shakespearen näytelmistä (Othello)... Nyt puhutaan Otosta! (ja ihan vähän nukkekodista)! Huomaan kirjoittaneeni viime vuonna helmikuussa vaativasta viikonloppuvieraasta ja huomaan nyt, vuotta myöhemmin, että viikonloppu on venähtänyt toooodella pitkäksi ja vieras on muuttunut osaksi kalustoa...
Otto siis täyttää tänään 12 vuotta ja vanhakin koira on oppinut uusia temppuja. Tahtoo sanoa, että Otto nukkuu nykyään ainakin osan yötä omassa punkassa (hurraa)! Talokin edistyy, mutta siitä tuonnempana torstaina!

Viikon opetus

Tämä postaus ei sisällä tuoretta  kuvamateriaalia, koska kuvattavat esineet olen jo mielessäni heittänyt roskiin! Sain tänään pajalla opetuksen siitä mitä seuraa kun a) yrittää olla nokkela ja b) mielellään vetää mutkat suoriksi! Olin niin päässyt spreijaamisen makuun, että ajattelin parvekkeen tuplaovienkin hoituvan tuolla inhalla tavalla alta aikayksikön. Teippasin taiten kaikki lasiosat piiloon ja ryhdyin tuumasta toimeen. Oikein monta kerrosta spreijasinkin ja ajattelin, että nyt syntyy valmista. Arvaatteko lopputuloksen? Pari vinkkiä:
Mikään teippaus ei estä spraymaalia kulkeutumasta sinne, missä sitä ei kaivata ( siis tässä tapauksessa ne lasiovet). Oikean lasin korvaava pleksi ei kestä minkäänlaista raaputtamista, ei asetoonia, eikä itse asiassa koko spraymaalia! Miksi kukaan ei (jälleen kerran) pysäyttänyt minua? Tai siis oikeasti, miksi minä en ottanut pensseliä kauniiseen käteen ja unohtanut oikotiet, ne jotka näemmä vievät harhaan...Iso MURRR minulle!