Hei!
Nyt kun joulukuuset on heitetty pois, alennusmyynnit juostu ja arki on asettunut kohdalleen, alkoi sopivasti Työväenopiston kevätlukukausi. Mikäs sen mukavampaa, on jotain järjestystä elämässä...
Jatkoin tänään siitä mihin ennen joulua jäin ja homma tuntui sujuvan epäilyttävän mutkattomasti. Maalasin nojatuolieni rungot toiseen kertaan (tänään aamupäivällä) ja sain istuinosat liimattua selkänojiin juuri maalin kuivuttua, joten so far so good!
Tuolieni mallikappaleena toimivan vanhan nojanuolin istuinosa on tehty puusta ja mietittyäni ja etsittyäni turhaan vaihtoehtoista materiaalia, päädyin minäkin muotoilemaan istuintyynyt vanhasta kunnon männystä. Parempi pyy pivossa, vai miten se nyt menikään...
Ja sitten asiaan: Juuri kun olin kansanomaisesti sanottuna kiipeämässä puuhun p...rse edellä, kuulin järjen äänen. Ohjaajammehan se siellä esitti oman mielipiteensä kupletin juonesta ja jostain kumman syystä päätin tällä kertaa kuunnella häntä. Enkä turhaan! Mittasin tulevien istuinten leveyden ja syvyyden, piirsin palikan kumpaankin päähän kaavat tulevista istuintyynyistä ja annoin palaa! Siis annoin palaa nauhahiomakoneella, ja sehän kannatti! Hioin melkein sormenjälkeni historiaan, mutta niistä viis, lopputulos oli täydellinen. Vielä pieni käynti vannesahalla ja voilà! Kaksi identtistä istuintyynyä, jotka odottavat vain verhoilua!
Jepulis, joskus elämä on näpertämisen ja neuvojen kuuntelemisen arvoista!
Wau! Näytäthän lopputuloksenkin täällä!!!
VastaaPoista