http://oivala.blogspot.fi/p/vintti_27.html

maanantai 29. kesäkuuta 2015

Kumisaappaat ja vähän mennyttä aikaa




Hupsista, onpa edellisestä postauksestani kulunut aikaa, mutta toivottavasti mahdolliselle lukijalle ei ole aika tullut pitkäksi uutta odotellessa...

Ja sitten itse asiaan: Ostin uudet kumisaappaat mökkikäyttöön, koska vanhoissa saappaissani ei ollut lainkaan pitoa jota tällaisena sateisena kesänä tarvitaan märällä nurmikolla. Onneksi on alennus-myyntiaika, joten kumppareita ei tarvinnut etsiä sen pidempään, kunhan marssin ensimmäiseen sopivaan liikkeeseen ja ostin sopivat saappaat. Homma hoidettu!

Kotona vielä kertaalleen saappaita sovitellessani, varressa ollut solki irtosi!  (kirousta)...  Meinasin jo heittää mokoman roskiin, mutta jäin vielä pyörittelemään sitä käsissäni... Se näytti ihan hopeiselta valokuvakehykseltä minikoossa.



Olin jo aiemmin selaillut edesmenneen äitini jäljiltä jäänyttä valokuva-albumia ja löytänyt sieltä iso-vanhempieni kihlajaiskuvan. Niinpä kumisaappaasta irronnut solki johti tulostamiseen tarkoitetun valokuvapaperin hankintaan, alkuperäisen kuvan skannaamiseen ja pienentämiseen ja lopulta tulostamiseen minikokoon... Ensimmäinen yritelmäni näkyy yllä olevassa kuvassa, mutta en kuitenkaan ole ihan tyytyväinen minikuvan sävyyn, joten yritän hakea oikeaa 1920 - luvun musta-valkokuvan sävyä vielä myöhemmin.

keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

Model Expo 2015


Hi there!

Tomorrow I will transport my attic to Helsinki Exhibition Center where annual Model Expo show will take place from Friday till Sunday. These last days before the event have been quite stressful; lights working, lights not working, working again... Last minute painting jobs and so on...
Niilo-the-dog is ready to go and hopefully I'll find the happy spirit too!


There is a guest room at the attic and it's furnished quite simply. At the moment less is more and I think one would have sweet dreams in a room like this.




Furnishing miniature rooms is quite nice in fact. Many of these furniture mean memories; Gray table is from London and alas, it came out of my suitcase with a broken leg. Now mended and painted!
In the corner the armchair is a gift from one of my ex-colleagues and this chair is to blame of my hobby! 
The turquoise
chair is actually made of iron but it looks like a wooden one. It's a souvenir from Upsala, Sweden.  Brown leather bag and the old books are from Barcelona.




On the gray table there are some peonies in a vase and somebody seems to be enjoying coffee and cupcake too. Those as well as the binoculars on the side table are my latest purchase. They are from http://www.montheron.nl  Absolutely fantastic work and great quality they are!



And then there is the attic of course! My, my! It would need some clearing, but there's no help around at the moment! As you all know, attics are spaces where all "I may need this some day" - things gather...
The ugly gray box on the wall is my attempt to hide a battery of the lightning. Must do something about it...




There are some old toys, christmas decorations, old newspapers, floor lamp, empty bottles, etc. etc.
Souvenirs from 1:1 holidays, something self made and some flee market findings. Something I may need some day!




I hope that you enjoy these pictures and would very much appreciate your comments, thank you!

lauantai 28. maaliskuuta 2015

Pieni helmi




Ostin muutama vuosi sitten yllä näkyvässä kuvassa olevan pöydän Kensington Dollhouse Festival - tapahtumasta. Ihan pakko se oli saada, vaikka 1:1 elämässä en tuollaista pöytää välttämättä itselleni hankkisi... Harmittaa, etten muista pöydän valmistajan nimeä, mutta ehkä joku lukijoistani (?) tunnistaa tuotteen ja valmistajan?

Pöytä oli maalaamaton ja ehkä siksi ei maksanutkaan ihan maltaita. No kuinkas sitten sattuikaan?
Kotimatkalla matkalaukussa pieni pöytäni oli ilmeisesti saanut melkoista höykytystä osakseen ja laukkua purkaessani huomasin yhden jaloista katkenneen! Sanalla sanoen harmitti!!!

Yritin muutaman kerran liimata katkenneen jalan paikoilleen, mutta ei siitä hyvää tullut. Ei auttanut puuliimat, ei epoksit...

Entäs nyt? Viime viikolla tajusi, että pajallamme on käytössä mainio Proxxonin pylväspora, joten päätin kokeilla onneani. Terän paksuudeksi valitin 1 mm ja porasin katkenneen jalan molempiin osiin noin 20 mm reiät. Sitten katkaisin mukanani olleesta ompeluneulasta sopivan mittaisen pätkän ja sivelin sen epoksiliimalla. Sujautin neulan poraamiini reikiin, "lastoitin" jalan maalarinteipillä ja  kas vain,  nyt parin päivän kuluttua pöydänjalka pitää ja on paikallaan, hih!

Paljon tähdellisempääkin tekemistä minulla olisi, mutta onnistuneen operaation innoittamana päätin tänään keskittyä pienen pöytäni maalaamiseen.













perjantai 27. maaliskuuta 2015

Ruma ankanpoikanen?





Löysin kätköistäni yllä näkyvän kapistuksen, jonka olen ostanut vuosia vuosia sitten. En tainnut silloin vielä rakentaa taloani, mutta rakennusprojekti on tainnut jo kyteä mielessäni...
En ole koskaan ollut varsinaisesti ihastunut tähän ostokseeni, seslonki vai mikä lie se onkaan. Erityisesti minua on inhottanut tuo väri josta heti näkee, että tuote on joko Made in Taiwan tai China.




Eilen päätin tehdä asialla jotain. Sahasin toisen puolen päädystä noin puolet pois ja pyöristin yläreunan nauhahiomakoneella, huiskis!
Spreijasin kapistuksen mattamustalla ja noin 3-4 kerrosta tarvittiin peittämään alkuperäinen väri, mutta mielestäni lopputulos on huimasti alkuperäistä parempi.

Tarvitsen taloni ullakerroksen vieras- / työhuoneeseen vuoteen ja tässä se nyt on. Tai ainakin tässä on yksi mahdollinen vuode kunnes se oikea löytyy... Kätköistäni kenties?

torstai 19. maaliskuuta 2015

Upside down




Hi there!

My miniature world turned upside down tonight. Our workshop crew, your's truly included, is going to show our work at Helsinki Model Expo in the beginning of April. I don't know how many times I've said Never again! but here we go again... We will have only one more workshop night before the exhibition so every minute counts...
It's so funny! Every autumn we always chat a lot, everybody wants to catch up, but these last hours in the spring are something really different. The's no chatting, no gossiping, only semi serious faces and a queue to all the "best" machines... Fortunately we all get along very well and there's a lot of progress to be seen around, if one only had time to look around!!

I focused to the attic. There's still quite a lot to do, but with a bit of luck, I'll get it nearly finished in time...

lauantai 14. maaliskuuta 2015

Model Expo 2015 lähestyy



IIk!

Model Expo 2015 - tapahtuma järjestetään Helsingin Messukeskuksessa 10.-12.4.2015 ja nyt tuli kiire saada aikaiseksi jotain esille pantavaa, iik!!
Nukkekotiyhdistyksen pienoishuonekilpailun aiheena on tänä vuonna vintti/ullakko ja vaikka en kilpailuun aiokaan osallistua, on tarkoitukseni tuoda Oivan talon vintti näytille. Ja jos jotain aikoo tuoda näytille, olisi tietenkin hyvä saada edes osittain valmista aikaan, siispä: lauantaiehtoo on hujahtanut (Bilteman) puutikkujen pahoinpitelyssä, eli 'antiikkia' on täällä meillä päin tehty!

Nuo sytytystikuiksi tarkoitetut rimat on niin huolella hiottu, että ei auttanut kuin ottaa kirves (lue: puukko) käteen ja pistää ranttaliksi! Vielä kevyt kerros männyn sävyistä puuvahaa pintaan ja parvekkeelle kuivumaan huomisen jatkokäsittelyä varten. Saapa nähdä mitä näistä syntyy!



tiistai 10. maaliskuuta 2015

Kiirettä pitää...





Onkohan meikäläisellä kevättä rinnassa? Tänään siivosin paremman puoliskoni kanssa oikean 1:1 kellarikomeromme ja kylläpä olimme tyytyväisiä uurastettuamme pari tuntia! Urakan jälkeen ajelin paikallisiin rautakauppohin, joista (turhaan) etsin tarvitsemiani vanereita, mutta hukkareissukaan ei tällä kertaa harmittanut! Oli jotenkin niin keväistä...

Kotiin päästyäni pyöräytin pesukoneen päälle ja pesuohjelman aikana 1) maalasin ullakon katon pohjamaalilla 2) käsittelin noin tuhat rimankappaletta vintin kattoparruiksi!

Ehkä oikea diagnoosi ei olekaan kevät, vaan kattoparruihin käyttämäni puuvaha? Aika vahvaltahan tuo tuoksuu ja jalkaa vähän heittää, mutta eiköhän tämä tästä...

Muusani, Otto, on ollut tänään aika unelias, mutta ehkä sitä eivät askareeni juuri kiinnosta?


Hetken ehdin jo huolestua että käyttämäni puuvaha on tainnuttanut pienen pojan, mutta ei sittenkään! Tarjottuani pari namupalaa Otto oli taas oma itsensä ja emmeköhän me tästäkin keväästä  selviä tuulettamalla päitämme läheisillä rantateillä!