Tiilenpäitä lukemassa?

Talo selälleen lattialle ja laastia peliin!

No, ei sentään!
Ostin pari vuotta sitten tuollaista tiilijäljitelmää Nukkekoti ja Lelu-verkkokaupasta ajatuksella, että kyllä sille käyttöä löytyy ennemmin tai myöhemmin. Ja kyllä löytyi! Halusin nimittäin puuhellani taustaksi kunnon palomuurin ja valmista syntyi melko pienellä vaivalla. Tiilet, jotka ovat siis paksuudeltaan noin 3 mm, on liimattu nailonverkolle, joten sain hieman pähkäiltyäni leikattua sopivan palan ja sitten vielä leikkelin hohtimilla niks, naks ylimääräiset tiilenpätkät puolikkaiksi. Palan liimasin seinään ihan tavallisella puuliimalla ja hyvin on paikallaan pysynyt.

 

Tänään olikin sitten aika levittää saumalaasti. Käytin ehtaa kotimaista Kiilto saumalaastijauhetta, josta sekoittelin ihan mutu-tuntumalla pienen määrän velliä. Sivelin laastivellin tiilien päälle paremman puutteessa meikkisientä apuna käyttäen, mutta mikä tahansa pesusieni olisi tietenkin ajanut saman asian... Sitten vietinkin muutaman jännityksen täyteisen tovin arvuutellen josko laasti jämähtää tiilien peitoksi, mutta onneksi ei! Pienillä rätin palasilla sain ylimääräiset laastit pestyä pois ja lopputulos on ainakin näin tekijän mielestä mitä oivallisin!

Tarkoitukseni on vielä saada tiilimuuri vähän 'vanhemman' oloiseksi ja kaipa olisi syytä nikkaroida  huuvakin hellan ylle?

 

Käyttämäni tiiliseinämateriaali

Olisiko jo aika pestä ikkunat?

Hei!

Uskokaa tai älkää, mutta olen tänä iltana liimannut lasituksia taloni ikkunapokiin! Lasitus tässä tapauksessa tarkoittaa siis 0,15 mm paksua muovikalvoa, mutta varmaan arvasittekin ettei sentään oikeasta lasista ole kyse. Jos oikein jaksan ponnistella, saattapi olla että saan halvatun ikkunat viimein liimattua paikoilleen tulevana viikonloppuna ja pääsen muihin hommiin. Lasien virkaa tekevät muovikalvot imevät pölyä ja paskaa likaa jo liimausvaiheessa ja ne ovat niin täynnä sormenjälkiä että näyttävät siinäkin mielessä hyvin aidoilta, mutta laiskottaa ja vielä on liian aikaista pestä ikkunoita. Annan mieluummin herra ja rouva Oivalle mahdollisuuden kiivetä tikkaille tuossa pääsiäisen aikoihin...

Let's share some recipies!

While I'm once again waiting for paint to dry I decided to share with you my experience and knowledge of (minimal) plastering. I can't take the credit of this great innovation, because it's not mine, but I've tried it and at least my house's facade looks as I wanted it to look. The magic ingredient is semolina. It's cheap and available in your nearest grocery shop, I'm sure. Instead of cooking a porridge, you might want to try this recipe!

First paint the piece you are working at with (a base coat) of paint. Wait until the paint has dried.
Then spread evenly some glue on that painted surface. Do not use any quickly drying glue, mind you... While the glued surface is still wet, sprinkle semolina on the glue. Right, have a fag, pour yourself a glas of wine or take the hoover out of the cupboard, because you'll need it sooner or later.
Now then, there should  be semolina all over the glued surface and all over the floor. Preferably forget about the whole thing at least for some hours or over night (as if)! The idea is to leave the glued and semolina covered surface in peace, DON'T touch it, and never mind the floors!
When the porridge-cover surface has dried, brush or sweep by the palm of your hand all the extra away and admire your work! And then paint the surface once or twice with the colour you've chosen!
.