A personal problem

Hi, my name is Anna and...

I confess,  on Monday I spent an hour or two in a fabric shop and ended buying two pieces of linen (different colours, mind you) to upholster my miniature sofa. At home I realized I didn't really like either of the colours , but decided to carry on anyway...  I do not recommend linen for these miniature upholstering jobs because it is a fabric which unravels very easily and is a bit difficult to handle. But I carried on anyway!

Today it's Thursday and I visited a fabric shop again!! If you are anything like me, you know that one never exits those shops without a purchase! Neither did I... I had already decided that I haven't really put my heart and soul on this miniature sofa and in my mind I could already see the next one I'll make.... STOP!! Yes, I confess! Today's visit to a fabric shop started from a cleanup. I tried to find an old photo of tree people sitting on a sofa which I've never seen anywhere else but in that photo. Couldn't find the photo, got fed up with clearing and searching, snatched the car keys and drove off to find a perfect fabric in case I'll find the photo, make my next (perfect) miniature sofa and so on...
Did I find the right fabric? I don't know, but now at least I've got even more pieces of fabrics in my stash and as I've already started this project, I'll just carry on and finishing this little green sofa!

PS. Honestly! I'm not trying to make a joke of anybody's substance abuse. If you or anybody near you has a problem I wish there is some help available and wish you've got courage to carry on. Take care!

Herkkuleivos?

Hih! Juuri kun runeberginleivokset on syöty ja laskiaispullat ahmittu, päätin valmistaa oheisessa kuvassa näkyvän herkkuleivoksen! Murotaikinaa, suklaamoussea (vai olisikohan tuo jopa näkkileipää?) sekä vadelmahilloketta. Vai olisikohan tässä kuitenkin kerrostettuna vaneria, korkkia (uhrasin  pannunalusen parempaan käyttöön), sekä vanua? Hyvin arvattu, jälkimmäinen vaihtoehto on se oikea. Täällä on hitaasti ja harkiten valmistettu hra ja rva Oivan tulevaa sohvaa, joka tosin muuttui 2,5 hengen sohvasta kahden istuttavaksi, eikä sohva näillä näkymin tule välttämättä Oivan huusholliin ollenkaan! Miksi? Se selviää tuonnempana... Sohva tästä kuitenkin tulee ja jos ei muuten, ehkä Niilo-koira saa valtaa koko kapistuksen itselleen?

A settee, sofa or a couch?

Hi there!

Since I finished making of my two miniature armchairs I've been thinking what kind of a sofa would I make to a company them. I've searched and looked at pictures of sofas from 1930s - 1970s, but none of them really pleased my eye. Until! So close, at home, I found this miniature chair from my stash. A light armchair one can remember from (her) childhood in the 1960s!
We had a piece of furniture almost like this in our living room when I was a child. (Although the tops of the armrests were teak of course). Come to think about it, in my childhood there were teak furniture everywhere! So here we go, I'll use this little chair as a model for a miniature settee (or a couch if you like) to my miniature house's living room. Just to avoid making those damn stairs...

The other half

Hello there!

Tonight I've been making the other pair of my miniature armchairs. In case you're interested, in this picture you can see nearly all the elements of the chairs. The body is made of wood. Also the sitting pillow is made of wood and to shape it, I used a lot of sandpaper and sandpaper and sandpaper... On the top of the sitting pillow I glued a piece of felt and on the back of the upholstery fabric I ironed a piece of buckram.
So far so good!
The upholstery fabric is thin cotton, easy to handle but all those stripes made me a bit anxious... It was a bit difficult but necessary to get those stripes even and it was necessary but difficult to avoid all the thick folds on the bottom! I used some tacky glue for all the fabrics and ordinary wood glue for wooden parts.

So! Now it's time to take my four-legged muse out for a walk and see after a while if the armrests fit!

No tästähän tuli funkista!

Nyt on pakko vähän hymyillä ja olla pikkiriikkisen ylpeäkin. Raidat stemmaavat, hih!

Inspiraatiota, kärsivällisyyttä ja kosolti jännitystä

Iltaa parahin lukijani!

Ymmärrän, että kuvat työni eri vaiheista eivät ole maailman mielenkiintoisimpia, mutta dokumentoinkin niitä lähinnä omaksi ilokseni ja muistutukseksi siitä mitä tuli tehtyä...

Nojatuoliprojekti on edistynyt väärästä kangasvalinnasta oikeaan, tosin samalla haastavampaan.
Kiertelin kangaskaupassa juuri ennen sen sulkeutumista sen näköisenä, että kukaan ei poistu ennen kuin oikea kangas on löytynyt! No löytyihän se, mutta kotona alkoi hieman hirvittää.

En ole luonteeltani millään lailla perfektionisti, mutta kyllä minäkin nipotan, kun verhoilusta on kyse! Selkänojan tyynyt tein softasta. Liimasin ensin (softa)palojen päälle noin 0,5 cm paksua huopalevyä  ja päällikankaan nurjalle puolelle silitin liimaharson palaset selkänojien tyynyjen ryhdiksi. (Samalla sain huovan pienet epätaisuudet siliämään).
Saman käsittelyn saivat osakseen myös istuinosat kankaineen ja sitten alkoivatkin kädet hiota jännityksestä... Verhoilun alkeet ovat minulle kyllä tuttua puuhaa, mutta nuo raidat, iiik! Mittailtuani istuinosia aikani päätin lähteä soitellen sotaan ja kohdalleen ne raidatkin menivät, jes!

Nyt ensimmäisen tuolin tyynyjen liimaukset odottavat kuivumistaan ja jos oikein rohkeaksi heittäydyn, saatanpa liimata käsinojatkin paikoilleen vielä tänään!

Tulisikohan näistä nojatuolit?

Hei!

Nyt kun joulukuuset on heitetty pois, alennusmyynnit juostu ja arki on asettunut kohdalleen, alkoi sopivasti Työväenopiston kevätlukukausi. Mikäs sen mukavampaa, on jotain järjestystä elämässä...
Jatkoin tänään siitä mihin ennen joulua jäin ja homma tuntui sujuvan epäilyttävän mutkattomasti. Maalasin nojatuolieni rungot toiseen kertaan (tänään aamupäivällä) ja sain istuinosat liimattua selkänojiin juuri maalin kuivuttua, joten so far so good!
Tuolieni mallikappaleena toimivan vanhan nojanuolin istuinosa on tehty puusta ja mietittyäni ja etsittyäni turhaan vaihtoehtoista materiaalia, päädyin minäkin muotoilemaan istuintyynyt vanhasta kunnon männystä. Parempi pyy pivossa, vai miten se nyt menikään...
Ja sitten asiaan: Juuri kun olin kansanomaisesti sanottuna kiipeämässä puuhun p...rse edellä, kuulin järjen äänen. Ohjaajammehan se siellä esitti oman mielipiteensä kupletin juonesta ja jostain kumman syystä päätin tällä kertaa kuunnella häntä. Enkä turhaan! Mittasin tulevien istuinten leveyden ja syvyyden, piirsin palikan kumpaankin päähän kaavat tulevista istuintyynyistä ja annoin palaa! Siis annoin palaa nauhahiomakoneella, ja sehän kannatti! Hioin melkein sormenjälkeni historiaan, mutta niistä viis, lopputulos oli täydellinen. Vielä pieni käynti vannesahalla ja voilà! Kaksi identtistä istuintyynyä, jotka odottavat vain verhoilua!
Jepulis,  joskus elämä on näpertämisen ja neuvojen kuuntelemisen arvoista!